Vihreän kammarin tapetointityö pinkopohja-alustalle osa 2
Vihreän kammarin tapetointi osa 2 30.10.2018
Leena Halonen
Paperivuodan vettymisajan päätyttyä vuota asetetaan seinälle. Vettymisajan päättymisen voi nähdä siitä, kun vuodan reunat eivät ole jännittyneinä eikä kippuraisia vaan vuodan reunat ovat kiinni toisissaan pinkassa. Tosin jos vettymisaikaa jatketaan liiankin kanssa on uusi ongelma edessä, sillä reunat ovat silloin liimautuneet toisiinsa kiinni. Tottumattomien tapetoitsijoiden kannattaa vetyttää jokaista vuotaa saman minuuttimäärän verran. Silloin kuviot kohdistuvat paremmin seinäpinnalla.
Miten tietää että vuota on vettyvää tyyppiä?
Otetaan muutaman sentin pätkä vuodasta. Mitataan sen leveys kuivana, levitetään liisteri koepalaan, taitellaan ja odotellaan..vaikkapa viisi minuuttia. Sitten avataan taitos ja mitataan jälleen leveys. Jos leveys on muuttunut esimerkiksi yhden cm:n verran, silloin vuodat pitää vetyttää.
Ennen tapetoimista on syytä suunnitella saumajako seinäpinnoille. Tässä kohteessa jokaiselle neljälle pinnalle tuli tapetointia, joten kuvioiden kohdistus on mietittävä erityisen tarkasti.
Kannattaa aloittaa aina helpoimmasta kohdasta eli toisesta palasta seinäpinnalla. Seinään merkitään ”luotisuora”, jota pitkin vuota asetetaan kulkemaan.
Yläreunan taitos asetetaan katon ja seinän yhtymäkohtaan eli kurkkuun ja tapetointiharjalla pyyhkäistään kolmella vedolla vuota kiinni alustaan. Alaosan taitokset avataan varovasti sen jälkeen kun yläosa on kiinnitetty. Pinkopahvi imee liisterin kosteutta aiheuttaen sen, että pahvi aloittaa aaltoilemisen. Kannattaakin olla aika nopea vuodan asettelussa niin työ on sitä helpompaa.
Yläosan taitos leikataan maalaustöiden laatuvaatimuksiemme mukaan eli korkeintaan jätetään 1 cm:n rajaus yläosaan. Itse pidän 8mm:n rajausta kauniimpana, jota on myös näissä kuvissa käytetty.
Rajaus suoritetaan tapettiveitsellä ja minä käytän tarkassa työssä aina apuna erityistä lastaa leikkauksen apuna. Pinkopahvin päällä leikattaessa pitää huomioida se, että liian varmakätinen leikkaaja leikkaa myös pahvin irti alustastaan.
On myös olemassa erityisiä tallalla varustettuja leikkureita näille vahvakätisille tekijöille.
Kuvassa näkyy hyvin sormitaitos eli liisterisuoja. Tämä taitos edesauttaa, että herkän paperitapetin pinta pysyy puhtaana ja siistinä. Samoin huoneen katto ei tahraannu. Jos katon ja seinän raja heittelee, mikä useissa vanhoissa taloissa on ominainen piirre, voidaan taitosta hieman päästää ja muotoilla muotojen mukaan. Taitos leikataan kaksinkerroin. Leikkausvedon jälkeen irroitetaan varovasti ylimääräiset suikaleet vuodan takaa pois.
Jalkalistan päälle vuota käännetään kulkemaan 3 mm:n verran. Tässä seinässä minulla oli vaikeutena sähköjohto, joka kulki listan päällä. Jalkalistan taitos leikataan myös tapettiveitsellä samoin kuin kaikki rajapinnat kuten kuvassa näkyvät ikkunalistat. Näiden listojen päälle vuodat käännetään 3 mm:n verran. Maalari ei pidä mustista raoista tai irvistelevistä listoista. Vuodan kääntäminen ja leikkaaminen listoille on tapetoinnin yhteydessä oikea ratkaisu esteettiseen lopputulokseen.
Paperitapetti pyyhitään kostealla tai nihkeällä sienellä vielä tapetoimisen yhteydessä.
Jos tapetoitsijalla on puhtaiden käsiensä, hyvän tekniikkansa ja puhtaista työvälineistään huolimatta lipsahtanut liisteriä kuvapinnalle, vuodan ylipyyhintä takaa siistin lopputuloksen.
Tapetin pyyhkimisen kestävyys testataan ennen pyyhintää. Toki tapettietiketin symbolitkin ilmoittavat kestävyyden, mutta aina kannattaa testata tämäkin. Tapetin kestävyydestä riippuen sienellä voi pyyhkiä tai vain painella varovasti pintaa. Liian kovakourainen käsittely irrottaa tapetin väripigmentit. Silloin työ häviää niin sanotusti pesuveden mukana viemäriin.
Vielä jäi käsittelemättä vanhojen pintasähköjohtojen tapetointi ja ehkäpä muutama yksityiskohta tästä työstä. Katsotaan jos löydän kuvia vielä niistäkin, jotka voisin liittää mukaan.