Materiaalinen maailma

Muovifiguurien jäljillä

6.4.2021
Olen ottanut harjoitteluprojektikseni tuottaa jonkin sortin äänimaailmaa omaksi ja muiden kauhuksi. Aivan ummikkona olen tutustunut tarvittaviin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sekä ääniraitojen muokkauksiin. Olen uskaltautunut musiikkialan tarvikekaupaan pyytämään jos jonkinlaista piuhaa ja nippeliä. En nyt harkitse laulun tai musiikin tuottamista, mutta puhetta minulta riittää. Aloin myös vihdoin tutustumaan järjestelmäkameraani, jonka linsseistä viereiset kuvat – koirat ja mikä lie lisko-otus ovat ulos suodattuneet. Olen vielä kaupan päälle lämmitellyt vanhaa "elävän mallin" piirustusharrastustani. Siinäpä sitä on kerrakseen touhuamista pitkäksi aikaa.

Yhdistin piirtämäni kuvat, muovihahmot ja äänet yhteen alkeelliseksi animaatiotarinaksi itsehäpeää tuntien. Jostakin kovalla tohinalla ja tuskanpurskautuksien kautta ensimmäinen rautalankaversiokin on vain uskallettava tehdä.  Aloitus, josta jokin uusi on kasvettava, muutenhan ei opi koskaan mitään uusia asioita!

 

Löysin mielenkiintoisen purkin, joka oli täynnä näitä muovisia eläinhahmoja, joita käytin äänitysstudiossani tarinahanani avaamisessa. Tihrustaessani suurennuslasin kanssa mahdollisia tekijäleimoja niiden mahoista, en paljon viisastunut.  Hong Kong -kirjaimet siellä useassa pohjassa näytti välkkyvän ja heitän ilmoille vuosilukuja 1970-80 niiden valmistusvuosista. Tosin muovin laadusta voin päätellä, että kovia ovat ja maalikin taitaa olla sen verran vahvaa, että enää moiset eivät menisi läpi terveellisyystesteissä.
Etsiskelin internetin maailmasta tietoja miniatyyrimuovileluista ja päädyin Lelumuseo Hevosenkengän sivuille. Vaikuttaapa muuten mielenkiintoiselta tutustumiskohteelta! Suomessa valmistettiin intiaani- ja eläinfiguurihahmoja vuosina 1918–1939, jolloin tuotanto Suomessa päättyi.
Tiet vievät valmistuksessa Kannakselle ja Viipuriin asti. Aluksi pieniä hahmoja valmistettiin Tehdasosakeyhtiö Sirossa, jonka johtajana toimi Viipurin kaupungin insinööri Erkki Makkonen. Lelut valmistettiin hartsi- ja sahanpurumassasta.
Siron jälkeen tuotantoa oli Kannaksen Lelulla Terijoella. Lelut valmistettiin tällä kertaa pahvimassasta hyödyntäen Siron muotteja.

1900-luvun alun tinasta valmistettuja pieniä leluja siis valmistettiin meillä kotoisesti omia materiaaleja hyväksikäyttäen sotien välisellä ajanjaksolla, josta onkin siirrytty yleisesti muovimateriaalien käyttöön.

Lähde: Intiaanit ja eksoottiset eläimet, Lelumuseo Hevosenkenkä
https://lelumuseohevosenkenka.fi/intiaanit-ja-eksoottiset-elaimet
Finnan sivut ovat varsinainen aarreaitta ja laitan alle muutaman suoran linkin, esimerkiksi Siron valmistamaan herttaiseen hevoshahmoon:
https://museot.finna.fi/Record/musketti_tmk.M20:TMM21976:113?imgid=1
https://museot.finna.fi/Record/musketti_tmk.M20:TMM21976:140
https://museot.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000009b1