Blogi

Torstai, Joulukuu 30, 2021, 15:50 | Ei kommentteja »

Rouskuja, rouskuja

Joka vuosi en ole suinkaan päässyt nauttimaan sienisalaatista näin vuoden vaihtumisen aikaan, mutta nyt mennyt syksy oli minulle suosiollinen ja sain kerättyä oivan rouskusadon talteen. Minulle ainoa oikea sienisalaatti koostuu säilötyistä ja huuhdelluista suolasienistä, johon sekaan on hieman lisätty sipulia ja mustapippuria. Siinä se.

Tammenherkkutatit

Olen löytänyt toistamiseen Tammenherkkutatteja. Ylipäätään löysin tänä syksynä sellaisia sieniä, joita en ole moneen vuoteen löytänyt. Olipa ihastuttava sienisyksy! Tulikasteena oli ensimmäinen ohjaamani sienestys/sieniruokakurssi. Päivä meni omasta mielestäni ihan putkeen, varsinkin kun pidin sen englanniksi. Mukava muisto.

sävy keltainen

Olen vuoden mittaan yrittänyt herätellä erilaisin keinoin uusia ajatuksia  ja ideoita itselleni. Olen kokeillut äänitellä puhettani, tehdä animaatiokokeiluja ja tehnyt asetelmaluonnoksia. Tässä kuvassa kokosin erilaisia keltaisia sävyjä yhteen.

Nähdään pian! maailmalla kääntyminen Marienhaminassa

Syksyllä sain mahdollisuuden kaksi kertaa vierailla työni puolesta hieman kauempana kotiseuduiltani eli kävin Marienhaminan satamassa kääntymässä. Tässä teen lähtöä sieltä. Kivaa, että meillä oli hetki aikaa irtautua asetetuista normeista. Ei sitä oikein uskonut todeksi, että oikein ollaan samassa tuubissa muiden kanssaihmisten kanssa.

Suuri humalan käpy

Sain Sirkalta humalan käpyjä, jotka kuivasin myöhempään käyttöä varten. Myöhemmin syksyllä sain uudelleen kutsun vierailla hänen ihastuttavassa salolaisessa puutarhassaan. Tarkoituksenamme oli siirtää humalan juuria turkulaiseen ja lietolaiseen maaperään. Enään on vain muutama kuukausi totuuden hetkeen. Versoaako uusia taimia, näistä alunperin vanhasta pohjanmaalaisesta humalakannasta? Saas nähdä.

 


Tiistai, Huhtikuu 6, 2021, 15:32 | Ei kommentteja »

Siemenen kylvöä hedelmästä

 

Kovasti on ollut pöhinää kerätä ja istuttaa kaupoista saatavien hedelmä-ja vihannesosastojen siemeniä ja versoja. Viimeksi Helsingin Sanomissa oli 3.4.21 kyseisestä aiheesta juttua.

Inkiväärin juuresta kuulemma kun nappasee palan pois ja piilottaa multaan, saa kohta nauttia omasta sadosta! Kohdallani on jo kahdesti epäonnistunut kyseinen kokeilu. Talvella kuoputin granaattiomenan siemeniä ja upottelin ne suoraan multaan. Siemenet lähtivät hyvin kasvuun hetken emmittyään. Granaatinomenataimet vaativat lämpöä kasvaakseen ja myönnän, että lisälämpöä olisi tarvittua aloitusvaiheeseen.

 

Onnenpensaan oksa

Epämääräisen näköinen kuivakko pensas kyhjötti suuren kuusen alla. Eräänä keväänä huomasin pensaan vaivalloisesti kasvattavan aivan ihanan sävyisiä keltaisia kukintoja. Vieläkin kuusi on pensaan vierellä, mutta olen avannut Onnen pensaalle hieman tilaa ja antanut voimaa sen juurille. Nyt tiedän odottaa aina näinä aikoina sen pikaista, suloista kukintaa. Otin viikko sitten muutamia sen oksia sisälle ja tässä hänen hentoiset kukintonsa. Taustalla on viime syksyn kuivattuja pieniä unikkomykeröitä.

 

kylvo_blogi.jpg

Kaupoista jouluina ostetut sipulikukat olen säilönyt yhteen maaplänttiosioon. Pidän sipuleita tallessa ja istuttelen niitä maahan sitä mukaan kun vuoden aikana niitä muistan. Viimeiset istutukset tapahtuivat juuri vuodenvaihteen aikoihin, ennen kovia pakkasia. Aika hyvin ovat sipulit aina juurtuneet ja saaneet sen verran voimaa, että jaksavat heti kevään korvalla nousta ylös ennen muiden kasvien tuloa.   

PS. 

Tässä seuraava satsi, jota aioin kokeilla kasvattaa. Kasvaa lukemani mukaan kivasti isoiksi vihertuppaiksi ruukkupuutarhan kaunistukseksi.

maissi-istutus


Torstai, Maaliskuu 4, 2021, 18:41 | Ei kommentteja »

Helmikuisella patikointireissullani sain vihdoin bongattua vehreän mistelikasvuston. Se elää puoliloisena lehtipuissa, joten lehdetön aika on paras hetki niiden löytämiseksi. Se on rantautunut vasta muutama vuosi Turun seudulle.

Mistelikasvusto

 

Mistelillä on pitkä, symbolinen tarinansa historiassamme. Sen perinteenä on edustaa uuden elämän syntymistä ja hedelmällisyyttä. Se heijastaa tanssien ja riittien iloa. Drudit keräsivät sen lehtiä ja marjoja niin talvipäivänseisauksena kuin kesäpäivänseisauksena.


Kasvi on myrkyllinen, joten kannattaa nauttia siitä vain ulkoisesti katsellen.Luonnon ollessa muuten säästöliekillä, se on näyttäytyy herkkänä ja ilmava, mutta kuitenkin samalla elinvoimaisena romantiikan airueena ohi tallustelevalle bongarille.

 


Lähteet:
Erikoinen asukas ilmestyi viisi vuotta sitten Turun luontoon – mysteeri jopa Aarno Kasville: ”Voiko tämä olla tottakaan”,IS 17.3.2020, https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000006442132.html,. Haettu 4.3.2021.
Onko misteli ihana tulokas vai haitallinen vieraslaji? – biologit ja vapaaehtoiset ovat löytäneet Turun seudulta jo 150 esiintymää, Yle 6.5.2020,https://yle.fi/uutiset/3-11329090. Haettu 4.3.2021.
Piekkola Hannu: Yrttien ylivoimaa, Hereticum Oy, Helsinki 2012.


Perjantai, Tammikuu 1, 2021, 17:24 | Ei kommentteja »

Istuttamista ja sadonkorjuuta vuoden ensimmäisellä päivällä

sadonkorjuu
 
Oli aika korjata satoa maasta, sillä näin lämpimät säät eivät enää tule jatkumaan. Samalla ehdin istuttamaan pehmeään maahan kukkasipuleita, jotka olivat kasvattaneet kellarissa jo terhakkaat verson alut. En tiedä, voidaanko sanoa, että olen istutusasioiden kanssa ajankohtaan nähden myöhässä vai liian aikaisessa, sillä eletäänhän uuden vuoden ensimmäistä päivää, jossa nämä ajan määreet vaikuttavat hieman hatarilta.
 
Osa kukkasipuleita päätyi samaan laatikkoon, jossa jo härmekaalini on kovasti aloitellut vihdoin kasvuaan. Olen yrittänyt viljellä harvinaisempia lajeja, joita ei löydy kaupan tiskiltä tai ne ovat siellä suhteettoman hintavia. Härmekaali oli tämän vuoden uusi kokeiluni ja lopputuloksena oli, että kovin krantustihan se tuntui viihtyvän puutarhani mullissa.

kukkasipulien istutus
 
Ennen otaksumaani maan routimista, on kerran vielä nostettava mustajuuri-satoa, sillä juuri on varsin herkullista ravintoa. Mustajuurta aloin viljellä heti kun sain mahdollisuuden puutarhaharrastukseeni. Tämän vuoksi mustajuurta tuntukin nyt tupsahtelevan sieltä täältä plantaasin alueella. Mustajuuri on siitä kätevä hoidettava kasvi, että sen siemenet tuntuvat itävän hyvin. Nostettaessa taas juurta ylös, siitä usein jää myös osa maahan. Sieltä se sitten omien havaintojeni mukaan jälleen aloittaa uutta kasvustoa. Mustajuuri porautuu todella syvällä kovaan savimaahan ja tänäänkin lopetin syvän montun kaivamisen suosiolla tyytyen näin poikkinaisiin palasiin.

Lapio ja mustajuuri

Otin vielä ylös ohuempia juuria, joissa oli jo osin uutta vihreää versostoa ja siirsin ne uuteen multapenkkiin kasvamaan. Multajuuri vaatii kaksi vuotta kehittyäkseen syömäkuntoon.
 
 
Kaurajuuri oli toinen ensimmäisistä viljelyistutuksistani. Kaurajuuri on muutoin samanlainen kuin mustajuuri, se on vain maultaan miedompi. Olin unohtanut jo kylvökseni kunnes havahduin myöhemmin siihen, että puutarhassani kasvoi ja lisääntyi korkea kasvusto keltaisine kukintoineen. Siemenistä istuttamani kaurajuuri oli salapitäen ollutkin elossa ja voi ilmeisen hyvin. Siispä nostamaan juurta ja maistamaan, miltä ne maistuisivatkaan. Mutta voi, kun syksy tuli, tulivat tikliperheen jäsenet aterioimaan kaurajuurten kukintojen jäännöksille. Tiklit olivat minusta todella kauniita ja niiden keskinäistä kommunikointia oli mukava kuunnella. Aivan mainioita vieraita siis! Tiklit tuntuivat olevan tosin kovin arkoja ja vain kaurajuuret saivat ne tulemaan puutarhan alueelle. Tästä johtuen en voinut kaivaa kaurajuuria ylös lainkaan, sillä pitihän tiklejä saada vieraiksi seuraavinakin vuosina. Tiklit taitavatkin olla yksi luonnollinen selitys siihen, miksi kaurajuuria on ilmaantunut yllättäviin paikkoihin puutarhassa. Onneksi ajatukseni puutarhan tilasta on salliva, ei rajoittava. Tänään tein sitten radikaalin teon ja kaivoin osan kaurajuurista ylös. Ajatuksena oli, että saisin vihdoin maistaakin viljelmääni. Taustoitin tekoani niin, että jaoin ja istutin kaurajuuren palasia ja uusia versoja entisille paikoilleen sekä uuteen kasvupaikkaan.

kaurajuuria pöydällä
 
Tulevaan talveen varautuen nostin lopuksi vielä hieman maa-artisokan mukuloita talteen. Kaivuukohtanani oli edellisen puutarhaviljelijän vanha kasvustoalue. Maa taitaa olla köyhää tällä kohdin, sillä mukulat olivat pienehköjä. Olen näköjään laistanut maanparannusta tässäkin kohtaa. Nostelin vielä viime kesällä perustamastani uudesta maa-artisokkapenkistä pari muhkeampaa mukulaa mukaan ja päätin samalla uudistaa ensi keväänä vanhan maa-artisokkapenkkini uuteen kukoistukseen!

Mukulat kivellä
 
Lisätietoja:
 
Mustajuuri
 
Mykerökukkaisiin kuuluva monivuotinen kasvi, jonka mustakuorisia, valkomaltaisia juuria pidetään hienona herkkuna. Käyttö esimerkiksi parsan tavoin. Korjataan myöhään syksyllä, pakkanen ei vaikuta mustajuureen. Jos juuret ovat ensimmäisen kasvukauden lopussa kovin ohuita, niitä voi kasvattaa seuraavalla vuodellakin paksummiksi. Minulla on samoja mustajuuria ollut kasvupaikoillaan useita vuosia, ennen kuin olen niitä nostanut ylös. Ne ovat myös menestyneet monivuotisina, vaikka kirjallisuudessa määritellään kasvi kaksivuotisiksi. Samoin on laita kaurajuuren kohdalla.
Talvella käytettäväksi aiotut mustajuuret voidaan vanhan tavan mukaan säilöä kellariin tiheästi multaan istutettuna. Juuriin talven aikana kehittyvät vaaleat lehdet ovat hyvää salaattiainesta.
Kirjallisuudessa mainitaan myös hiekkaan istuttaminen ja uskoisin, että säilyvät myös turpeessa. Ylipäätään ne säilytetään porkkanan tavoin kellariolosuhteissa.
Maahan jätetyt mustajuuret ovat itselläni säilyneet ihan toimintakuntoisina kevääseen, mutta kasvusto voidaan ihan hyvin myös peittää, vaikka oljilla ja lehdillä.
 
Kaurajuuri
 
Kuin mustajuuri eli mykerökukkaisiin kuuluva, kaksivuotinen kasvi ja käytetään samalla tavalla kuin mustajuurta. Talven varalle säilytettävät kaurajuuret istutetaan hiekkaan samoin kuin mustajuuret.
 
 
Maa-artisokka
 
Peräisin Pohjois-Amerikasta. Eurooppaan kasvi tuotu 1500-luvun puolivälissä. Suomeen se tuli 1600-luvun lopulla. Tunnetaan myös nimillä mukula-artisokka, juuriartisokka ja pirunperuna. Maa-artisokka on auringonkukan sukulainen. Voidaan käyttää suoja-aitana esimerkiksi tuulensuojana pienille kasvimaille tai näkösuojana. Maa-artisokka sisältää inuliini-nimistä hiilihydraattia. Sopii diabeetikoille. Ainesosat ovat hyödyllisiä suolistobakteerien ravintoa. Maa-artisokka ehkäisee haitallisten bakteerien, kuten salmonellan ja hiivojen liikakasvua. Tutkimusten mukaan maa-artisokan mukana päivittäin saatu fruktooligosakkaridi-annos muuttaa terveiden suolistobakteereiden osuuden jopa kymmenkertaisesti kahdessa viikossa. Keitettyä maa-artisokkaa ja muhennusta suositellaan erityisesti vatsan ärsytyksestä kärsiville.
 
 
 
Lisätiedoissa käytetyt lähteet:
 
Juvakka, Jarmo: Maa-artisokka. Unohdettu aarrekasvi, I samma Båt- Samassa veneessä, Eu:n Leader-ohjelma, 1998.
 
Salonen & Jaatinen: Kodin puutarha, WSOY, Helsinki 1943.
 
Salonen& Haapanen: Uusi puutarhakirja, WSOY, Helsinki 1956.
 
 
 
 
 


Keskiviikko, Tammikuu 15, 2020, 19:28 | Ei kommentteja »

Patina
eli likainen ja kulunut pinta
 
Kuluneet pinnat ja patinoituneet huonekalut, käytetyt merkkilaukut ja muut vanhat teollisuuden tuotteet nostavat jälleen päätään.

autopatina

Vanhojen esineiden myyntiin on perustettu erilaisia kauppapaikkoja ja sovelluksia verkkoon. Kulumisen merkit ovat nyt hyväksyttäviä.  Esimerkiksi vaatteiden kauhtuneisuus ja paikkakorjauksia ei enää tarvitse piilotella, päinvastoin paikkakohtia korostetaan vaikkapa erivärisellä langalla. Näillä käytettyjen vaatteiden ja esineiden kuluneisuuden avulla voidaan kertoa esimerkiksi omista kulutustottumuksista ja ekologisuuteen pyrkivästä toiminnasta.  Mutta patinalla on aikakaudellamme muitakin tehtäviä ja siihen kohdistuva kiinnostus kertoo jotain aikakaudestamme. Patina olemuksena sijoittuu mielenkiintoiseen joukkueeseen. Se nimittäin oleilee yhdessä roskien, jätteiden ja likaisten pintojen kanssa rajatiloissa. Mitä nämä rajatilat ovat ja miksi niihin on nyt virinnyt kiinnostus?
Antropologi Mary Douglas on tutkinut yhteisöjen käsityksiä liasta ja puhtaudesta ja näiden väliin jäävistä rajapinnoista. Kun ihminen kohtaa likaisuutta, vaikkapa jätteitä, hylättyjä tuotteita, rakennuksia tai huonekalun ajan vuosikymmenten kuluttaman pinnan, hän kohtaa silloin samalla yhteiskunnan muodostaman järjestelmän. Kuulumme aina johonkin yhteisöön, joka sitten järjestelee ja luokittelee jokaisen tietämämme asian sekä esineen. Tähän järjestelmään sopimaton elementti saa osakseen hyljeksyntää ja ne koetaan likaisina. Yhteisön jäsenille on muodostunut ikään kuin eräänlainen käsikirja, johon on koottu elementtejä, jotka sijoittuvat sovitun järjestäytyneen systeemin ulkopuolelle.[1] Elementit, jotka eivät sovi yhteisiin kategorioihin koetaan anomaleiksi eli poikkeavaksi ja epänormaaleiksi. Anomaliat sijaitsevat yleensä raja-alueilla, joissa järjestäytyneisyys kohtaa muodottomuuden.[2] Silloin emme osaa oikein tulkita koettua tapahtumaa, esimerkiksi, kun seisoessamme kauniissa luonnonmaisemassa ja edessämme on kaatopaikkajätettä. Tilanne on kauhistuttava, ristiriitainen, mutta jollakin kummalla tavalla, tilanne voi olla jopa kiehtova esteettisesti. Näkymä voidaan kokea jopa rumankauniina.
Emme enää osaa luokitella näkymää ja jätekasan yksittäisiä esineitä on vastenmielistä erotella, sillä heti kun näemme yksittäisen, tutun esineen, se saa takaisin yksilöllisyytensä.
Tilassa onkin tapahtumassa muodonmuutos, jossa likainen, fyysinen kappale on muuttamassa muotoaan ja järjestelyn tarvetta tai mielenkiintoa ihmisen mielessä ei enää ole sitä kohtaan. Lika on Douglasin mukaan palannut siihen muodottomaan eriytymättömyyteen, mitä se oli perimiltään. Muodottomuus on symbolinen lähtökohta  alkamiselle, kasvulle ja hajoamiselle. [3]  Douglasille lika edustaa luovuutta ja puhtaus paljastuu taas kovaksi ja kuolleeksi.[4] Siksi tunnemme vetoa patinapintoihin ja kuluneisiin tuotteisiin. Patinapinnat eivät ole uusien tuotteiden tavoin steriilejä ja kuolleita,sillä patina edustaa pehmeyttä, mielikuvitukselle rikasta alustaa ja ne ovat muistamisen kohteita.
Monesti tämä näkyy muun muassa vanhojen rakennusten ja asuinalueiden kunnostustöiden aikana, jolloin hyötykäyttöön pyrkiminen pyyhkii pois pintojen patinakerrokset, jotka ovat todistaneet aikaisempaa käyttöä ja ikääntymistä.[5] Lumo patinoituneisiin pintoihin onkin paljon laajempi kokonaisuus, jossa patina toimii avaimena oveen, jonka kynnyksellä voidaan kyseenalaistaa voimassaolevaa järjestelmää, opittuja sääntöjä ja tapoja sekä omaa, koettua maailmaa. Patina tarjoaa kasvun mahdollisuuksia valmiiksi viitoitetun polun sijaan. 


Seuraavaksi muutama yleisohje niille, jotka eivät jaksa odottaa tätä mystistä pintojen vanhenemisprosessia ja siihen kätkeytyvää taikaa:
 
Patinointi


Maalari käyttää patinoimistekniikkaa hyväkseen korostaakseen esineen koristeleikkauksia.  Kohteita ovat niin tyylihuonekalujen ruusut, lehdet ja koristukset kuin kipsirosettien koristeellisten muotojen korostaminen. Patinointilientä voi levittää myös tasopinnoille. Kyseessä voi olla vaikka perinteiset talonpoikaiskukkamaalaukset, tekstaustyöt tai mukailumaalauspinnoille tehtävä patinointikäsittely. Se sopii myös maalattujen tai petsattujen lakkapintojen päälle pöydissä, piirongeissa ja sängynpäädyissä­ – mikseipä vaikka lattioiden kuviointien yhteydessä tehtävä käsittely, jotka luovat kolmiulotteista syvyyttä.
Nykyisin voi patinaliemen toki valmistaa M1- tuoteryhmään kuuluvilla akrylaattidispersiomaalien- ja lakkojen avulla, mutta keskityn perinteisempään öljyliemipatinointitekniikkaan ja työvälineenä on sivellin. Patinointia voi hyvin tehdä myös ruiskulla tai vaihtoehtona maalille on myös kuviointi petsauskerroksilla. Mutta nyt perusohjeeseen, joka voisi olla vaikkapa seuraava:
 
·      1 osa vernissaa
·      1 osa lakkabensiiniä tai fiinimpää tärpättiä (Varo tärpätissä, että se ei sulauta aikaisempia kerroksia, ainakin käsiteltävä pinta on oltava täysin kuivunut.)
·      tippa kuiviketta eli serotiinia (ei ole välttämätöntä)
·      pigmentit (turvallisempaa on aloittaa esim. vihreällä umbralla tai kasselinruskealla. )
 
Perustekniikkana on, että ohutta patinalientä levitetään koko käsiteltävän pinnan yli. Jos pinnassa on koristeleikkauksia, otetaan pölyämätön puuvillarätti, esim. vanha, puhdas lakana, ja patinaa pyyhitään pois. Patinaliemi jää syvänteisiin ja tuo kolmiuloitteisuutta esiin. Kohokohdista pyyhitään patinaliemi kokonaan pois, jolloin ne jäävät vaaleammiksi kuin syvänteet. Voit pyyhkiä patinaa pois ja myös lisätä uudelleen lientä kohtiin, mihin esteettinen katseesi arvioi lopputuloksen kannalta tarpeelliseksi.
Patinakerros kannattaa jälkikäsitellä lakkakerroksilla, sillä mm. tuolissahan se kuluisi nopeasti pois kerroksen ohuuden vuoksi.
 
Koristemaalaustöissä voidaan patinan avulla tasata värien keskinäistä levottomuutta ja yleensäkin patinointikerroksella saadaan pinnoille syvyyden tunnelmaa.Patinaa voidaan levittää myös erilaisten luottojen eli sablooneiden avulla, jolloin ei turhaan ”likaa” sellaisia pintoja, joita ei ole tarkoitus käsitellä.
Patinaa voi levittää tasapinnoille kahdenlaisen tyylin avulla. Joko niin, että reuna-alueilta ja ulkokulmista pyyhitään patina pois ja keskusta jää tummemmaksi tai niin, että reuna-alueet ovat tummempia kuin keskusta. Luonnollisessa kulumisessahan reuna-alueet kuluvat ja puupintakin voi tulla esiin, joten ensimmäinen vaihtoehto mukailee tätä linjaa, kun taas jälkimmäistä vaihtoehtoa on käytettyä uustuotantotyylikalusteissa ja koristemaalaustöissä.

patinamalli
Tasopinnan patinoinnissa voi kokeilla pyyhkimisen yhteydessä luonnonharjassiveltimen avulla tehtävää töppäystekniikkaa, jossa käsiteltävää patinalientä tasataan kevyesti hakkaamalla kuivan siveltimen harjasten kärjillä kohtisuorin liikkein pintaa nähden. Sivellintä kuivataan aika-ajoin kankaaseen. Tällä tavoin on mahdollista saada tasainen liukuma, tummemmasta kohti keskustan vaaleutta. Patinointitekniikassa on tärkeätä, että työsaumoja ei näkyisi. Voit myös kokeilla pölyämätöntä rättiä, kuten puhdasta lakananpalaa, jolla voit kuvioida patinapintaa.
Muista laittaa kaikki rätit käytön jälkeen heti ämpäriin, jossa on vettä eli upota ne veden alle,  itsesyttymisvaaran ehkäisemiseksi.
 
 
 
 
Lähteitä:
Douglas, Mary: Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Alkuteos: Purity and Danger. An analysis of the concepts of pollution and taboo. 1996. (Alun perin ilmestynyt v.1966.) Suom. Virpi Blom & Kaarina Hazard. Osuuskunta Vastapaino, Tampere 2000.
Edensor, Tim: Industrial Ruins. Space, Aesthetics and Materiality. Berg, Oxford 2005.
 
 


[1] Douglas 2000,86.
[2] Douglas 2000, 86,88,190.
[3] Douglas 2000, 237–238.
[4] Douglas 2000, 239.
[5] Edensor 2005, 131–132.


Copyright (c)2021, All Rights Reserved.
Osumalaskuri: 82247
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän