Blogi

Tiistai, Marraskuu 6, 2018, 19:49 | Ei kommentteja »

Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin, kuinka pinkopahvi elää tapetoinnin yhteydessä. Saadessaan kosteutta liisteristä, pahviin syntyy poimuja. Tämä ilmiö tietysti lisää tapetoimistyön vaikeutta. Seuraavana päivänä pinkopahvi on vetäytynyt takaisin pinkeään muotoonsa, jos vain vesihöyry tuuletetaan huonetilasta pois työn valmistuttua. Tästä poimuilusta ja muodonmuutoksesta johtuen tapetti tapetoidaan aina limisaumaan! Eli saumat päällekkäin.Kuvassa on näkyvillä lisäksi ylärajaus joka kulkee huoneen harjaa pitkin noin 8 mm:n päästä kattoa. Näkyvillä on myös pinkopahville ominaista struktuuria. Nupinaulaukset piilotetaan tekemällä pinkopahvista suikaleet, jolla saadaan kätevästi katon ja seinäpinnan raja siistittyä ilman listoituksia.

Vuota leikataan tapetointipöydän päällä alumiinilinjaarin ja halkaisijan avulla tarvittava viimeinen suikale seinälle. Vuota ei saa koskaan päättyä sisänurkissa nurkkaan vaan se käännetään 1 cm:n verran toiselle seinäpinnalle. Jäljelle jäänyt suikale (osa 2) asetetaan luotisuoraan uudelle seinälle, edellisen päälle. Kuitenkin niin, että sen lähtö on alkaa 2-4 mm:n päästä sisänurkasta.

Pistorasia kierretään leikkaamalla vuota auki pistokkeen kohdalta.

Valmis leikkaus pistorasian ympärillä.

Pintasähköjohdot vanhoissa kohteissa tapetoidaan niin, että ennakoidaan se kuvio, mikä osuu sähköjohdon kohdalle. Se etsitään rullasta ja leikataan tarvittava pituus sekä 2-3 cm:n levyinen suikale. Suikale liisteröidään johdon ympärille niin, että se kääntyy seinäpinnalle kohtuullisesti..noin 1 cm molemmin puolin johtoa. Jos sähköjohto tekee kurvin, niin siihen osioon leikataan pienempiä suikaleita vierekkäin, mutta muista kuvioiden säilyvyys! Iso vuota asetellaan kohdilleen ja leikataan varovasti suoraan sähköjohdon molemmin puolin auki. Ylimääräinen pala poistetaan. Jos tapetoitsija on oikein laskenut, pitäisi edestä katsottuna tapetin kuvioiden jatkuvan yhdenmukaisesti ilman näkyviä katkoksia.

Kuvassa näkyy sormitaitos, jonka vuuoksi liisteriä ei pääse kattoon. Sähköjohdon ympärille on leikattu oma suikaleensa ennen ison vuodan tapetoimista. Vuotaa on juuri alettu aukaisemaan sähköjohdon kohdalta auki. Jotta tehtävä olisi tarpeeksi haasteellinen mukana on myös seinälampun kannakkkeen rajausleikkaus. 

Lopuksi vielä yksityiskohta jalkalistan päälle tehdystä 3:n millimetrin käänösleikkauksesta.


Tiistai, Lokakuu 30, 2018, 20:05 | Ei kommentteja »

Vihreän kammarin tapetointi   osa 2                      30.10.2018  

Leena Halonen
 


Paperivuodan vettymisajan päätyttyä vuota asetetaan seinälle. Vettymisajan päättymisen voi nähdä siitä, kun vuodan reunat eivät ole jännittyneinä eikä kippuraisia vaan vuodan reunat ovat kiinni toisissaan pinkassa. Tosin jos vettymisaikaa jatketaan liiankin kanssa on uusi ongelma edessä, sillä reunat ovat silloin liimautuneet toisiinsa kiinni. Tottumattomien tapetoitsijoiden kannattaa vetyttää jokaista vuotaa saman minuuttimäärän verran. Silloin kuviot kohdistuvat paremmin seinäpinnalla.


Miten tietää että vuota on vettyvää tyyppiä?


Otetaan muutaman sentin pätkä vuodasta. Mitataan sen leveys kuivana, levitetään liisteri koepalaan, taitellaan ja odotellaan..vaikkapa viisi minuuttia. Sitten avataan taitos ja mitataan jälleen leveys. Jos leveys on muuttunut esimerkiksi yhden cm:n verran, silloin vuodat pitää vetyttää.
 
 
Ennen tapetoimista on syytä suunnitella saumajako seinäpinnoille. Tässä kohteessa jokaiselle neljälle pinnalle tuli tapetointia, joten kuvioiden kohdistus on mietittävä erityisen tarkasti.
Kannattaa aloittaa aina helpoimmasta kohdasta eli toisesta palasta seinäpinnalla. Seinään merkitään ”luotisuora”, jota pitkin vuota asetetaan kulkemaan.


Yläreunan taitos asetetaan katon ja seinän yhtymäkohtaan eli kurkkuun ja tapetointiharjalla pyyhkäistään kolmella vedolla vuota kiinni alustaan. Alaosan taitokset avataan varovasti sen jälkeen kun yläosa on kiinnitetty. Pinkopahvi imee liisterin kosteutta aiheuttaen sen, että pahvi aloittaa aaltoilemisen. Kannattaakin olla aika nopea vuodan asettelussa niin työ on sitä helpompaa.


Yläosan taitos leikataan maalaustöiden laatuvaatimuksiemme mukaan eli korkeintaan jätetään 1 cm:n rajaus yläosaan. Itse pidän 8mm:n rajausta kauniimpana, jota on myös näissä kuvissa käytetty.

Rajaus suoritetaan tapettiveitsellä ja minä käytän tarkassa työssä aina apuna erityistä lastaa leikkauksen apuna. Pinkopahvin päällä leikattaessa pitää huomioida se, että liian varmakätinen leikkaaja leikkaa myös pahvin irti alustastaan.
On myös olemassa erityisiä tallalla varustettuja leikkureita näille vahvakätisille tekijöille.


Kuvassa näkyy hyvin sormitaitos eli liisterisuoja. Tämä taitos edesauttaa, että herkän paperitapetin pinta pysyy puhtaana ja siistinä. Samoin huoneen katto ei tahraannu. Jos katon ja seinän raja heittelee, mikä useissa vanhoissa taloissa on ominainen piirre, voidaan taitosta hieman päästää ja muotoilla muotojen mukaan. Taitos leikataan kaksinkerroin. Leikkausvedon jälkeen irroitetaan varovasti ylimääräiset suikaleet vuodan takaa pois.



 


Jalkalistan päälle vuota käännetään kulkemaan 3 mm:n verran. Tässä seinässä minulla oli vaikeutena sähköjohto, joka kulki listan päällä. Jalkalistan taitos leikataan myös tapettiveitsellä samoin kuin kaikki rajapinnat kuten kuvassa näkyvät ikkunalistat. Näiden listojen päälle vuodat käännetään 3 mm:n verran. Maalari ei pidä mustista raoista tai irvistelevistä listoista. Vuodan kääntäminen ja leikkaaminen listoille on tapetoinnin yhteydessä oikea ratkaisu esteettiseen lopputulokseen.

 
Paperitapetti pyyhitään kostealla tai nihkeällä sienellä vielä tapetoimisen yhteydessä.

Jos tapetoitsijalla on puhtaiden käsiensä, hyvän tekniikkansa ja puhtaista työvälineistään huolimatta lipsahtanut liisteriä kuvapinnalle, vuodan ylipyyhintä takaa siistin lopputuloksen.

Tapetin pyyhkimisen kestävyys testataan ennen pyyhintää. Toki tapettietiketin symbolitkin ilmoittavat kestävyyden, mutta aina kannattaa testata tämäkin. Tapetin kestävyydestä riippuen sienellä voi pyyhkiä tai vain painella varovasti pintaa. Liian kovakourainen käsittely irrottaa tapetin väripigmentit. Silloin työ häviää niin sanotusti pesuveden mukana viemäriin.
 
Vielä jäi käsittelemättä vanhojen pintasähköjohtojen tapetointi ja ehkäpä muutama yksityiskohta tästä työstä. Katsotaan jos löydän kuvia vielä niistäkin, jotka voisin liittää mukaan.


Keskiviikko, Lokakuu 24, 2018, 21:35 | Ei kommentteja »

Tässä vanha tekstini, jossa käsittelen perinteisen pinkopahvin paperitapetoinnin alkuvalmisteluista.

Vihreän kammarin paperointi
                                                                                                                                                                     ©Leena Halonen    4.3.2016                                                                         
 
 
Kyseessä oli pienen pieni huone, jossa oli monta kulmaa ja taitetta sekä harjakatto. Huoneeseen tein ensimmäiseksi pinkopahvituksen katto-ja seinäpinnoille. Nyt vuorossa oli tapetointi tapetilla, joka oli äkkiä arveltuna 30 vuotta vanhaa materiaalia. Rullat ovat hieman koppuraisia ja käppyräisiä, mutta vielä tapetointikelpoisia.
 
 

Uusi pinkopahvi on hyvä pohjustaa. Pohjustuksella tasataan imukykyä ja helpotetaan tapetoitsijan työtä. Tässä käytin liisteriä, mutta toki voi käyttää pohjamaalia tai suopapohjustusta.
Pohjustustavan ja aineen valinta riippuu lähinnä tapetoitsijan ja asiakkaan arvomaailmasta. Silloin mietitään hengittävyyden, perinteisten tekniikoiden ja tapetoinnissa syntyvien virheiden minimointien välisiä rajapintoja.
Joka tapauksessa oli kyseessä mikä pohjustus tahansa, pinta annetaan kuivahtaa  seuraavaan päivään.
 
 
 
 

Ennen rullien avaamista tarkistetaan
sarjanumerot sekä painoseränumerot. Samaa painoserää yhdelle seinälle ja nurkassa voidaan vaihtaa toiseen, jos rullissa ovat sekavaa sorttimenttaalia. Muuten seinästä tulee kirjava, jos painoserät vaihtuvat yhdellä seinällä. Painoserät ovat keskenään hieman eri sävyisiä.
Tässä tehtaan sarjanumero on 8565-3
ja painoserä on 05.
 
 
 
 

 
Kun tapetoidaan paperitapetilla, silloin ei voida levitellä liimaa ja rullaa suoraan seinäpinnalle. Ergonomisestikin tapetointipöytä on aivan lyömätön apuväline työkyvyn ylläpitämisessä!
Paperitapetissa käytetään tapettiharjaa eikä muovilastaa. Mukaan vielä tapettiveitsi terineen, tapetointisakset, mitta, leikkuri ja ohut lyijykynä.  Taskuun varataan laastareita. Purkki käytetyille terille.
 
 

Niin, monesti tapetoidaan uudestaan, joten mukaan täytyy mahtua huoneeseen, vaikka asunto ei tyhjä olekaan.
Lattia suojataan, sillä liisteri voi vaurioittaa pintoja. Liisteripöydän alle asetetaan koroke liisteriämpärille, ettei tapettimaakarin selkä ratkea. Viereen pahvilaatikko ylimääräisille tapettisuikaleille. Siisti pitää aina olla! Ja oma ämpäri lämpimälle vedelle ja sienelle. Tapettirullat asetellaan säilöön pöydän jalkojen ”hankaan”. Tapettipöydälle asetetaan ylimääräisestä tapetinpätkästä suoja. Kts. kuvan oikeata yläreunaa.
 
 
 Liisteri levitetään hyvälaatuisella liisteriharjalla kastamalla kaksi kertaa liisteriämpäriin per vuota. Silloin on sinulla hyvä tekniikka, jos näin voit tehdä. Määrää voit testata sillä, että pystyt kirjoittamaan nimesi vuotaan.


Vuodan alaosa nostetaan hieman puolenvälin yli ja reunat painellaan kiinni.
Tässä näkyy myös pinkan asettelu pöydällä. Kaikki muut vuodat toiseen reunaan ja päällimmäinen vuota pöydän etureunan yli 1 cm.
 

Yläreuna eli kattoon menevä reuna taitetaan sormitaitokseen. Se suojaa kattopintoja liisterin tahrauksilta ja pitää tapetoitsijan sormet puhtaana.
 

 
Sitten vuodan yläpää tuodaan alaosan päälle sen verran, mitä sormitaitoksen leveys on. Näin vuota pysyy puhtaana liisteristä.
 
 

 
 
Tapettipinta pyyhitään silti lämpimällä vedellä varovasti tapettipöydällä. Tämän tapetin pinta on hieman muovinen vaikka onkin paperia taustaltaan.  Joten voin pyyhkiä sitä reilusti, mutta jos tapetissa on hyvin pigmenttinen pinta, silloin pitää olla varovainen. Vain pientä painelua nihkeällä sienellä. Tapetoitsija on töpännyt tässä, sillä tapetointityössä ei saa olla kynsissä värillistä kynsilakkaa. Siitä voi jäädä jälki valmiiseen pintaan.
 


Maanantai, Lokakuu 16, 2017, 18:12 | Ei kommentteja »

Aidon siiderin seura perustettiin tänä vuonna Suomeen. Heidän sivuiltaan olen opiskellut siiderin tekoa. Siideriä varten puristin mehupuristimellani mehua, johon lisäsin nestemäistä viinihiivaa. Nyt kolmen viikon jälkeen "räkkäsin" siiderin uuteen käymisastiaan ja asetin jälleen vesilukon astian suulle. Siideri annetaan olla viidessä asteessa aina helmikuulle asti, jolloin se pullotetaan. Pulloissa siideri saa olla monta monituista kuukautta- riippuen tekijän kärsivällisyydestä.

räkkäyksen jälkeen

 

Kuvassa siiderin takana roikkuu kuivumassa aaprottia tai tarkemmin kai sitä kutsutaan aaprottimarunaksi. Sain taimen aina ystävälliseltä Sirkalta, joka antaa minulle hyviä neuvoja kasveista ja sienistä aamukahvin lomassa. Hän kertoikin, että kyseessä on perinnekasvi, jota on kuivana käytetty virsikirjan välissä.  Alangon ja Kahilan Ukonhattu ja Ahkeraliisa-kirjassa todetaan samaa.

Aaprottia käytettiin osana kirkkovastoissa, joihin sidottiin yrttejä. Näiden pienien kimppujen avulla pysyttiin hereillä pitkien saarnojen aikana. Aaprottia on voitu käyttää myös vaatekaapeissa koitten karkoittamiseen. Lääkkeenä sitä on käytetty sekä maustettu viinaa, koska se sisältää absintti-nimistä ainetta! Mielenkiintoista, totta vai tarua-ken tietää.

kehäkukkien kuivatusta

Kolmas kasvikuntaan liittyvä juttuni on kehäkukkien kuivatus. Kokeilin eilen kuivattuja kukkasia salaattiin ja kuskusiin. Todella hyvää! Sanovat viisaimmat, että kuivatut terälehdet ovat sahramin kaltainen mauste. Noukin kiireellä vielä tänään loput kukinnot puutarhasta pois ja kuivatan niitä nyt. Ensi kesällä olen viisaampi ja muistan kerätä ison sadon kukkatarhastani. Kehäkukathan on kovia lisääntymään ja leviämään, joten sahramimateriaalia pitäisi riittää yllin kyllin ensi kesänäkin.


Perjantai, Syyskuu 15, 2017, 16:42 | Ei kommentteja »

Olen nyt muutamana lauantaiaamuna käynyt tennistreenauksen ja kirpakoiden löylyjen jälkeen syömässä Assarin ullakolla.

Ravintolan hinnat vaihtelevat opiskelija-alennuksen 2,60 eurosta alentamattomaan 6,60 euron annokseen. Joitain annoksia voi ostaa vieläkin korkeammilla hinnoilla (7,90€).

Saatavilla on myös kasvisvaihtoehtoja. Lisäksi erilliselle lautasella saa kasattua mahtavan annoksen salaattipöydän antimia täydentämään pääruokaa.

 

Kuva 1. Näkymää ruokailutiloista.

Kyseessä on Turun Ylioppilastalossa sijaitseva ruokala. Talo valmistui aikoinaan 1950-luvun alussa. Ja juuri tämä voi olla tilan erityisyyden kantavana voimana. Viihtyisäksi ravintolan tekevät sen monet hienot yksityiskohdat, joita nykyisissä rakennuksissamme voi harvoin kokea. Suunnittelutyöhön käytetty aika kertaantuu nyt kokijalle kokemuksena rauhallisesta keitaasta.

Kuvistani saa hieman viitteitä talon interiööriin ja sen miellyttäviin yksityiskohtiin.

 

Kuva 2.  Jos vain säät suosivat, terassilla on mahdollisuus nauttia ruokailun lomassa Hämeenkadun maisemista.

 

 

Kuva 3. Ulko-oven kahva.

Wikipedian mukaan tämä Erik Bryggmanin suunnittelema kokonaisuus pitää sisällään myös Suomen neljänneksi vanhimman uimahallin. Valmistuttuaan se oli samalla Turun kaupungin ensimmäinen uimahalli. 

 

Kuva 4 Sisäänkäynti uimahalliin.

 

 

Kuva 5. Ala-aulan naulakkorivistöjä.

 

 

Kuva 6. Yläkertaan johtaa parikin rappukäytävää- tämä toinen niistä.

 

 

 

 

 

 

 

 


(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään
Osumalaskuri: 16752