Blogi

Maanantai, Lokakuu 16, 2017, 18:12

Aidon siiderin seura perustettiin tänä vuonna Suomeen. Heidän sivuiltaan olen opiskellut siiderin tekoa. Siideriä varten puristin mehupuristimellani mehua, johon lisäsin nestemäistä viinihiivaa. Nyt kolmen viikon jälkeen "räkkäsin" siiderin uuteen käymisastiaan ja asetin jälleen vesilukon astian suulle. Siideri annetaan olla viidessä asteessa aina helmikuulle asti, jolloin se pullotetaan. Pulloissa siideri saa olla monta monituista kuukautta- riippuen tekijän kärsivällisyydestä.

räkkäyksen jälkeen

 

Kuvassa siiderin takana roikkuu kuivumassa aaprottia tai tarkemmin kai sitä kutsutaan aaprottimarunaksi. Sain taimen aina ystävälliseltä Sirkalta, joka antaa minulle hyviä neuvoja kasveista ja sienistä aamukahvin lomassa. Hän kertoikin, että kyseessä on perinnekasvi, jota on kuivana käytetty virsikirjan välissä.  Alangon ja Kahilan Ukonhattu ja Ahkeraliisa-kirjassa todetaan samaa.

Aaprottia käytettiin osana kirkkovastoissa, joihin sidottiin yrttejä. Näiden pienien kimppujen avulla pysyttiin hereillä pitkien saarnojen aikana. Aaprottia on voitu käyttää myös vaatekaapeissa koitten karkoittamiseen. Lääkkeenä sitä on käytetty sekä maustettu viinaa, koska se sisältää absintti-nimistä ainetta! Mielenkiintoista, totta vai tarua-ken tietää.

kehäkukkien kuivatusta

Kolmas kasvikuntaan liittyvä juttuni on kehäkukkien kuivatus. Kokeilin eilen kuivattuja kukkasia salaattiin ja kuskusiin. Todella hyvää! Sanovat viisaimmat, että kuivatut terälehdet ovat sahramin kaltainen mauste. Noukin kiireellä vielä tänään loput kukinnot puutarhasta pois ja kuivatan niitä nyt. Ensi kesällä olen viisaampi ja muistan kerätä ison sadon kukkatarhastani. Kehäkukathan on kovia lisääntymään ja leviämään, joten sahramimateriaalia pitäisi riittää yllin kyllin ensi kesänäkin.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
(c)2018, Kaikki oikeudet pidätetään
Osumalaskuri: 25865